Ritva Leinonen aloitti italian opiskelun muutama vuosi eläkkeelle jäämisensä jälkeen. Tavoitteena oli selviytyä arkipäivän tilanteista Italian lomamatkalla. Hän ei halunnut pelkästään lukea kieltä vaan puhua sitä.
Ensimmäiset kuukaudet olivat turhauttavia
Opiskeli aluksi sovelluksella, joka opetti sanoja ja lyhyitä lauseita. Ääntäminen tuntui kuitenkin vieraalta, eikä hän tiennyt, kuulostivatko hänen lausumansa sanat lainkaan oikeilta. Kukaan ei korjannut häntä.
Kolmen kuukauden jälkeen Ritva kokeili italialaisen opettajan kanssa pidettäviä videopuheluita kerran viikossa. Opettaja pysäytti hänet heti ensimmäisellä kerralla ja osoitti, että hän painotti sanoja väärissä kohdissa. Se oli epämukavaa mutta hyödyllistä.
Mikä lopulta auttoi
Harjoitteli ääneen joka päivä, vaikka vain kymmenen minuuttia. Nauhoitti itsensä puhelimella ja kuunteli jälkeenpäin. Vertasi omaa ääntämistään natiivipuhujien esimerkkeihin YouTubessa.
Ritva havaitsi, että italian rytmi oli hänelle suurin este. Ei niinkään yksittäiset äänteet vaan se, miten lauseet virtaavat yhteen. Harjoitteli erityisesti pitkiä lauseita kokonaisuuksina eikä sana kerrallaan.
Mitä tästä voi oppia
Puhutun kielen oppiminen ilman palautetta on hidasta. Ritvan kokemus osoittaa, että edes viikoittainen ohjattu harjoittelu voi muuttaa suunnan. Ääntämisvirheet eivät korjaannu itsestään toistamalla samaa virhettä uudelleen.
Edistyminen oli hidasta mutta mitattavaa. Ensimmäisellä Italian matkallaan Ritva tilasi ruoan, kysyi tietä ja ymmärtyi vastaukset. Se oli riittävä tulos kahdelle vuodelle työtä.